Hieman lisää happea

Kävimme Mokoman kanssa tänään lääkärissä.

Ensimmäinen projekti oli tietenkin saada kissa kantoboksiin. Puin varusteet (moottoripyöräkypärä ja nahkarukkaset sekä paksu takki) päälleni ja marssin saunaosastolle. Mokoma tietenkin arvasi heti, että jotain on tekeillä ja luikki minua karkuun erittäin epäluuloisena. Muutaman kerran saunan ikkunalta suihkukoppiin ja takaisin rynnittyään se kipusi taas saunan ikkunalle. Laitoin avonaisen kuljetusboxin saunan ylälauteelle ajatuksenani päästä itse hiipimään hieman lähemmäs. Mokoma pomppasi minua karkuun ja kipitti suoraan boksiin! Ei muuta kuin ovi kiinni ja homma valmis. Joskus näinkin.

Seuraava projekti oli eläinlääkärillä saada kissa muovisesta kantokopasta metalliseen häkkikoppaan, jotta eläinlääkäri saa annettua sille rauhoituspiikin. Projektia pohdittiin hyvä tovi, mutta lopulta käytimme perinteistä pudotustaktiikkaa: häkkikoppa alle, muovikoppa päälle, ja välistä muovikopan ristikko-ovi pois. Kissa pudottautui alempaan koppaan ja sen päälle tungettiin iso tekolampaantalja, jotta se ei päässyt liikkumaan kopassa. Nyt eläinlääkärin oli helppo antaa rauhoituspiikki pikkuiselle, ja pian Mokoman pää nuokahtikin siihen malliin, että uni oli tullut.

Ennen nukutusta eläinlääkäri toki katseli kissaa sen ollessa hereillä kopassa, ja Mokomahan oli ihan virkeä ja jopa hieman utelias.

Korvista löytyi punkkeja, mutta ei kuitenkaan niin paljon kuin mitä Kilvellä ja Viikatteella oli. Viikatteen korvat näin omin silmin, ja ne olivat varmasti pahimmat punkkikorvat, mitä olen koskaan nähnyt. Kilven korvia en katsonut, mutta samaa sarjaa ne taisivat olla, elleivät jopa vielä pahemmat. Mokomankin korvien punkit olivat pesiytyneet normaalia syvemmälle korvakäytävään, ja pientä tulehdustakin siellä näytti olevan. Eläinlääkäri kaivoi punkkeja pois hyvän tovin hiki hatussa. Punkit ja niiden kakka olivat muodostaneet muutaman ison, sitkeän pallon korvakäytävään, joita ei olisi kotikonstein saatu pois kyllä millään.

Mokoma sai rokotukset, pitkäkestoisen antibioottipiikin korvatulehdukseen ja muuten ihan hyvät arvosanat. Nenästä vuotavaa verta ihmeteltiin ensin kovasti, mutta pian osoittautui, että sillä oli nenäpielessä tuose, pieni haava, josta vuosi hieman verta. Reppana oli varmaan minua paetessaan törmännyt johonkin ja saanut haavan nenäänsä. Niskaan laitettiin vielä stronghold tappamaan loput punkit ja seuraava projekti on edellisellä kerralla kesken jääneen matokuurin antaminen loppuun saakka.

Mokomalla ei siis päällisin puolin pitäisi olla hätää. Nyt odottelen Eviralta lopullista raporttia Kilven taudeista, ja sen jälkeen Mokoma voi alkaa etsiä uutta kotia, mikäli mitään piilevää, vaarallista tautia tai muuta hälyttävää ei Kilvestä löydy.

Huh. Melkein uskaltaa jo hengittää.

Ai niin: Mokoma on noin puolivuotias ja poika. :)

Punkkikorvat

Sain eilen puhelun Eviran eläinlääkäriltä, joka oli tehnyt ruumiinavauksen Kilvelle. Lopullinen taudinaiheuttaja selviää, kun labrakokeiden tulokset tulevat ja aivot saadaan tutkittua, mutta sain tietää, että suolistossa ei näkynyt kissaruton merkkejä. Patologi kuulemma näkee kissaruton mikroskoopilla suoliston näytteestä hyvinkin selkeästi, ja mitään siihen viittaavaa ei löytynyt. Varmuus asiaan toki saadaan vasta sitten, kun kaikki tutkimukset ovat valmiit, mutta ainakin pikkuisen voi huokaista helpotuksesta, edes hetkeksi.

Eläinlääkäri kertoi, että Kilven korvat olivat supertäynnä punkkeja, niin täynnä, että vaikka olisimme Stronghold-punkkilääkkeen saaneet annettua kissalle jo aiemmin, se tuskin olisi päässyt kaiken sen punkinkakan alle vaikuttamaan, eli se ei olisi punkkeja riittänyt tappamaan. Megapunkit olivat aiheuttaneet niin pahan korvatulehduksen, että kissan molemmat tärykalvot olivat puhki, ja patologi epäili, että tulehdus on saattanut levitä aivoihin saakka, mikä selittäisi kissalla ilmenneet neurologiset oireet: huojunnan ja tasapainon horjumisen. Myös keuhkosta löytyi pesäkkeitä, jotka vaikeuttivat hengitystä.

Nyt ei sitten voi kuin odottaa lopullista tulosta. Se, että kyseessä nyt ilmeisesti ei ole kissarutto, on kuitenkin huippuhyvä asia. Toivotaan, että lopullinen syy on jokin muu kuin tarttuva tauti.

Mokoma majailee saunassa eristyksessä ja on pelokas, mutta hyvässä kunnossa ja luikkii minua pakoon silmät selällään aina kun menen saunaosastolle kissaa tervehtimään. Yritämme huomenna päästä eläinlääkärille, jotta saisimme Mokoman korvat tutkittua, puhdistettua ja toivottavasti hoidettua kuntoon. Aran kissan korviin en ole päässyt katsomaan, mutta jos kaksi muuta olivat niin täynnä punkkeja, on todennäköistä että kolmaskin on.

Eläinlääkärireissussa on omat riskinsä: jos Mokomallakin on kovasti päällepäin näkymättömiä pikkusairauksia päällä, voi rauhoitus olla kohtalokas, mutta tässä tapauksessa myös odottaminen voi koitua kohtaloksi joten toivotaan että tämä ratkaisu kuitenkin olisi hyväksi. Ja kyllä: normaalisti kissan korvat voisin putsata itsekin, mutta tämä kisu on niin arka ja ujo ja kova hyppimään seinille että rauhoitus on välttämätöntä projektin onnistumiseksi, ja toisaalta, kissa varmaan saisi sydänkohtauksen stressistä ja jännityksestä, jos sitä voimakeinoin jollain ihmeellä saisimmekin pidettyä putsauksen ajan paikallaan.

Asuntomme haisee edelleen hieman omituiselta, itselleni tulee mieleen teinivuosina maatalouslomittajana työskennellessäni tutuksi tullut emakkosikalan haju, sillä samaa Virkon S -desinfiointijauhetta (josta itse teen siis liuosta) käytettiin siellä karsinoiden desinfiointiin. Onneksi Viikatteen jälkeensä jättämä ripulikakkahaju on jo haihtunut.

No, meillä on onneksi sitruunantuoksuista yleispuhdistusainetta. Jahka kerkiää, niin pitää pestä asunnon lattiat sillä, niin desinfiointiaineen haju varmaan jää jalkoihin. :)

Pikapäivityksiä

Huh, megahässäkkä. Pikapäivitys tilanteestamme:

• Surun uudesta kodista tuli viestiä, että heillä sujuu oikein mukavasti ja Suru on ystävystynyt toisen kissan kanssa kovasti.
• Liekillä menee edelleen oikein mukavasti uudessa kodissaan.
• Kissa, joka jousuttiin lopettamaan pe-la-yönä oli Viikate, ei Mokoma niinkuin kirjoitin edellisessä postauksessani. Kaikessa siinä hässäkässä mulla meni jo kissat sekaisin, nämä kaksi kun näyttävän kovasti paljon toisiltaan.
• Myös Kilpi sairastui ja jouduttiin tänään lopettamaan. Se lähetetään huomenna Eviraan tutkittavaksi, jotta selviää mikä ilmeisesti virusperäinen sairaus kissoilla on.
• Hiipi ja pennut siirrettiin toiseen ensikotiin, missä ei ole muita kissoja. Hiipi ja Nippu luultavasti jäävät sinne asumaan, Hippu ja Neppi sitten lähtevät uusiin koteihinsa kuten on sovittukin. Tämä tilanne vielä elää hieman.
• Meillä on enää omat kissat Niitti ja Nasta kotona, sekä Mokoma.
• Olemme siivonneet ja desinfioineet asuntoa hiki hatussa ja nyt vain toivomme, että Mokoma ei sairastuisi.
• Toistaiseksi meille ei tule uusia kissoja, ensin pitää selvittää mihin kissat ovat sairastuneet. Jos se on tosiaan rutto, emme voi ottaa rokottamattomia kissoja jatkossakaan, virus saattaa elää desinfioinnista huolimatta rakenteissa jopa vuosia. Jos kyseessä on jokin muu virussairaus, tilanne ei ole niin paha.
• Työt ja koulu vievät ihan tuhottomasti aikaa, joten siirryn läksyjen pariin. Kaikesta huolimatta hyvää syksyä kaikille.